Lipa-betonin palo Matti Lipsasen sanoin: ”Olin viettänyt rauhallisen juhannusillan, vieraillen lasten luona mökillä. Yöunet katkesivat jo aamuyöllä. Jo heti Yläristillä huomasin suuresta savupilvestä, että tulipalo ei ole mikään pikku juttu, joten lisääntyvä veren adrenaliini hävitti tehokkaasti aamun pöpperyyden. Palopaikalla huomasin, että tilanne on todella vakava, sillä 2-hallin katto oli jo korkeiden liekkien kattama. Palopäällikkö Moilanen selitti minulle heti tilanteen: Palo oli alkanut 2-hallin puutyön päästä ja palo etenee kattorakenteissa. Palokunta oli tehnyt palokatkoja, mutta tuli on edennyt siitä huolimatta, joten he yrittävät uutta katkoa. Mutta kattorakenteesta johtuen tulen kuriin saaminen on vaikeaa. Palokunta joutuu suojelemaan hallin vieressä olevaa kaasusäiliötä, ettei se räjähdä ja aiheuta suunnatonta vahinkoa.
Pian sain palopäällikön terveiset, että toimistosta olisi hyvä kantaa pois tarpeellista tavaraa, sillä sekin todennäköisesti palaa. En ollut uskoa juttua todeksi. Niinpä aloin kantaa tavaraa pois toimistosta. Ensimmäiset valinnat olivat todella helppoja. Otin tietokoneen, toisen ja sitten kolmannen, koska niissähän oli paljon tarvittavaa tietoa. Seuraava valinta olikin hankalampi. Valintaa tehdessäni otin käteeni yhden printterin, mutta silloin iski todella turhautuneisuuden tunne. Tuntui todella koomiselta ja turhauttavalta kantaa arvoltaan muutaman satasen printteriä, kun seinän takana palaa miljoonia.
Päivän mittaan palopaikalla kävi paljon tuttuja ja tuntemattomia ihmettelemässä tilannetta. Suurimman vaikutuksen teki, kun työntekijät kävivät liikuttuneena seuraamassa työtilojen paloa.
Puolen päivän aikoihin oli nähtävissä, että tuho on täydellinen. Klo 16 aikaan oli tilanne se, että hallit olivat lähinnä savuavia raunioita ja toimiston kaksikerroksisella osalla paloi vielä. Palopäällikkö kertoi, että paikalle on tulossa telaketjukone, jolla toimisto-osa hajotetaan niin, että se saadaan sammumaan.
Jo palon aikana tiedotusvälineet tiedustelivat palon aiheuttamia kustannuksia. Arvelin niiden suuruudeksi 3-4 miljoonaa euroa. Nämä arviot tulivat mieleeni palopaikan mietteinä. Olikin jännittävä hetki ryhtyä sunnuntai-iltana tarkastamaan vakuutussopimuksia ja sitä, mitä on vakuutettu ja millä ehdoilla. Jälkeenpäin voi vain todeta, että sattui hyvä tuuri siinä, että omalle riskille jääneet asiat muodostivat vain pienen osan vahingosta. Olisi ollut helppo lopettaa ja ottaa vakuutuskorvaukset. Jatkamista puolsi monet tekijät; kuten hyvä osaamisperinne, hyvien työntekijöiden työllistäminen ja säilyneen infran hyödyntäminen. Toisaalta ajatuksissa pyöri se, että vieläkö ottaa itselle uuden laitoksen rakentamisen urakka ja sen käynnistämiseen liittyvät riskit.
Kaikki työntekijät olivat kesälomalla, joten sovimme loppuviikolle heidän kanssaan palaverin, missä voisimme käydä läpi tilanteen. Homman hoito vaati sen, että noin puolet miehistä keskeyttäisi loman heti ja toinen puoli kahden viikon kuluttua. Suunnitelmamme mukaan ensimmäinen porukka asentaisi vanhoja muotteja uudempaan halliin ja aloittaisi siellä elementtien valmistuksen. Järjestelyjen myötä tuotantotilamme oli pienentynyt 3500 neliöstä 900 neliöön. Lisäksi tilannetta vaikeutti koko infran häviäminen ympäriltä. Palo oli vienyt suuren osan sähköistä, paineilman, veden, hydrauliikan, betoniaseman, työkalut, koneet, 3/5 siltanosturia, piirustukset ja paljon muuta.
Väliaikaistuotannon aloittaminen ja ylläpito vaati melkoista kekseliäisyyttä ja työtapojen ja- aikojen järjestelyä. Jouduimme samanaikaisesti raivaamaan raunioita, rakentamaan väliaikaistiloja, suunnittelemaan uutta tehdasta, neuvottelemaan vakuutuskorvauksista ja uuden tehtaan rahoituksesta, sekä hankkimaan lähes kaikki koneet ja laitteet tuotantoa varten. Erikoisena järjestelynä muistan farmariauton hankinnan. Työntekijät ajelivat ensin polkupyörillä hallien väliä ja valittavat ”vauhdin puutetta”. Näin päädyimme hankkimaan rekisteristä poistetun farmariauton, joka palveli hallien välistä liikennöintiä ja pientä kuljetustarvetta, kun siihen kytkettiin perävaunu. Tämä auto sai pojilta sellaista kyytiä ja käsittelyä, ettei siinä ollut enää mitään hajotettavaa projektin jälkeen. Kuitenkin tällaisilla erikoisjärjestelyillä saimme valmistettua lähes 80 % tilauskannastamme, suhteellisen hyvin sovituissa aikatauluissa.
Uuden laitoksen suunnittelu alkoi ja vakuutusneuvottelujen kanssa samanaikaisesti kävin neuvottelut myös kunnan, pankkien ja TE-keskuksen kanssa uuden laitoksen rahoitusjärjestelyistä. Betoniaseman toimittajaksi valitsimme Scanmet Oy:n Scanmet oli myös heti alusta alkaen aktiivisesti mukana suunnittelemassa uutta laitosta. Scanmetin valinta osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä betoniaseman toimitus onnistui aikataulullisesti ja käyttöönotollisesti ilman minkäänlaisia ongelmia. Uuden linjaston käyttöönotto on huomattavasti kovempi työ, mitä etukäteen osaa ajatella. Kaikki arviot rakentamisesta, keskeytyksen vaikutuksista ja uuden käyttöönotosta menivät melkoisesti pieleen. Kaikista vaikeuksista huolimatta on pitkäjänteinen työ kantanut hedelmää ja uusi laitos on saatu kannattavaksi muutaman vuoden pitkäaikaisen työn tuloksena.”
Ensi kerralla pysymme 2000-luvulla ja kerromme vuosituhannen vaihtumisen jälkeisiä tunnelmia.
Lähde: Hyyrinen, Hannu 2011: Tilaa Tulevalle
#rakennusliikelipsanen #rakenneonvoima #rakentaminen #rakennusala #julkinenrakentaminen #kotimainen #työmaa #juhlavuosi #historiikki #lipsanen70v